Sopiva sisälämpötila kerrostalossa talvella on 20–22 astetta. Sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetuksen (545/2015) mukaan lämmityskauden toimenpideraja on 18–26 astetta, ja virallisesti hyväksi lämpötilaksi on määritelty 21 astetta. Tämä koskee kaikkia asuinhuoneistoja asumistavasta riippumatta. Alla käymme läpi, mitä liian matala lämpötila tarkoittaa käytännössä, kuka tilanteesta vastaa ja miten ongelmat ratkaistaan.
Mitä tapahtuu, jos kerrostalon lämpötila laskee liian alas?
Jos kerrostalon huonelämpötila laskee pysyvästi alle 18 asteen, kyse ei ole enää makuasiasta vaan asumisterveysasetuksen tarkoittamasta terveyshaitasta. Kylmä sisäilma rasittaa elimistöä monin tavoin, ja vaikutukset voivat kehittyä huomaamattomasti.
Merkittävin terveysvaikutus on verenpaineen kohoaminen. Kun elimistö joutuu tekemään ylimääräistä työtä ylläpitääkseen lämpötasapainoa, sydän kuormittuu enemmän. Sydän- ja verisuonisairauksista kärsivillä tämä voi olla erityisen haitallista. Kylmä sisäilma ärsyttää myös limakalvoja, lisää hengitystieinfektioiden riskiä ja voi aiheuttaa lihas- ja nivelkipuja.
Kylmyys ei vahingoita vain asukkaita, vaan myös rakennusta. Kun huonelämpötila jää toistuvasti matalaksi, ilman suhteellinen kosteus voi nousta niin korkeaksi, että rakenteisiin alkaa muodostua hometta ja muita mikro-organismeja. Liian matala sisälämpötila on siis sekä terveys- että rakennustekninen riski.
Kuka vastaa kerrostalon lämpötiloista talvella?
Kerrostalon lämmitysjärjestelmästä ja sen kunnossapidosta vastaa taloyhtiö. Asunto-osakeyhtiölain mukaan taloyhtiön vastuulle kuuluvat rakennuksen perusjärjestelmät, joihin lämmitys kuuluu olennaisena osana. Tämä tarkoittaa, että patteriverkoston, lämmönjakokeskuksen ja muiden lämmityslaitteiden toimintakunnosta on taloyhtiön huolehdittava.
Isännöitsijä toimii käytännössä linkkinä hallituksen, osakkaiden ja huoltoyhtiöiden välillä. Kun lämpötilaongelmia ilmenee, asukkaan tehtävä on ilmoittaa asiasta isännöintiin tai taloyhtiön hallitukselle. Pelkkä hiljaa kärsiminen ei johda mihinkään, mutta aktiivinen ilmoittaminen käynnistää vastuuketjun.
Jos lämpötilaongelma johtuu rakenteiden tai lämmitysjärjestelmän puutteista, korjausvastuu on rakennuksen omistajalla. Vuokra-asunnoissa tämä tarkoittaa yleensä taloyhtiötä, ei vuokranantajaa henkilökohtaisesti. Valvontaviranomaisena toimii kunnan terveystarkastaja, joka voi puuttua tilanteeseen, jos asumisterveysasetuksen toimenpiderajat alittuvat.
Miksi eri huoneet tuntuvat erilämpöisiltä?
Huoneiden väliset lämpötilaerot johtuvat useimmiten lämmitysjärjestelmän hydraulisesta epätasapainosta. Kun lämpimän veden virtaus patteriverkoston läpi ei jakaudu tasaisesti, osa pattereista saa liikaa lämpöä ja osa liian vähän. Vesi kulkee aina helpoimman reitin kautta, joten lähimpänä lämmönjakokeskusta sijaitsevat huoneistot lämpenevät helpommin kuin kaukaisemmat.
Tämä näkyy käytännössä niin, että alimpien kerrosten huoneistot voivat olla selvästi lämpimämpiä kuin ylimpien. Ongelma ei korjaannu termostaattia säätämällä, vaan se vaatii koko patteriverkoston perussäädön, jossa virtaamat tasapainotetaan ammattilaisen toimesta.
Hydraulisen epätasapainon lisäksi lämpötilaeroja aiheuttavat muutkin tekijät. Ikkunoiden ja ovien tiivisteiden haurastuminen sekä rakenteiden liitoskohtien halkeamat päästävät kylmää ilmaa sisään ja luovat vetoa. Ilmanvaihdon epätasapaino, erityisesti kylpyhuoneen voimakas poistoilma, voi aiheuttaa alipainetta, joka imee kylmää ilmaa rakenteiden kautta. Vanhoissa rakennuksissa myös eristeiden heikkeneminen näkyy kylminä huoneina.
Lämpöaistimukseen vaikuttavat muutkin tekijät kuin pelkkä ilman lämpötila: ilmankosteus, ilman virtausnopeus ja lämpösäteily pinnoilta muokkaavat sitä, miten lämmin huone tuntuu, vaikka mittari näyttäisi saman lukeman joka huoneessa.
Milloin kerrostalon lämmitysjärjestelmä kannattaa tarkistuttaa?
Paras ajankohta kerrostalon lämmitysjärjestelmän tarkistukselle on loppukesä tai alkusyksy, yleensä elo-syyskuussa. Tällöin on riittävästi aikaa korjata mahdolliset viat ennen kuin lämmityskausi käynnistyy kunnolla ja ongelmat alkavat näkyä asukkaiden arjessa.
Suurissa kerrostaloissa vuosittainen huolto on käytännössä minimi. Hyvin huollettu lämmitysjärjestelmä toimii tasaisemmin ja kuluttaa vähemmän energiaa kuin laiminlyöty. Vanhemmissa kiinteistöissä, joissa laitteisto on iältään yli 15 vuotta, huoltoväliä kannattaa lyhentää.
Merkit siitä, että huolto on tarpeen
Selkein merkki huollon tarpeesta on epätasainen lämmitys: osa pattereista jää kylmäksi, vaikka muut lämpenevät normaalisti. Muita huomionarvoisia merkkejä ovat:
- Järjestelmän toistuva paineen lasku
- Kiertovesipumpun tai kattilan epätavallinen ääni
- Energialaskun kasvu ilman muutoksia kulutustottumuksissa
- Termostaatin reagoimattomuus
Perussäätö on usein tärkein toimenpide
Oikein tehdyllä patteriverkoston perussäädöllä voidaan saavuttaa jopa 10–15 prosentin säästö lämmitysenergiankulutuksessa. Monissa taloyhtiöissä perussäätö on tehty viimeksi vuosikymmeniä sitten tai ei koskaan, mikä johtaa suoraan epätasaiseen sisälämpötilaan ja tarpeettomaan energiankulutukseen. Yksi aste huonelämpötilassa vastaa noin viittä prosenttia lämmityskuluista, joten perussäädön vaikutus näkyy myös taloyhtiön taseessa.
Vuosihuollon lisäksi järjestelmä kannattaa tarkistuttaa aina silloin, kun se alkaa käyttäytyä epätavallisesti, riippumatta siitä, milloin edellinen huolto on tehty. Kerrostalon LVI-suunnittelu ja järjestelmien säännöllinen tarkistus ovat investointeja, jotka maksavat itsensä takaisin sekä parempana asumismukavuutena että pienempinä energialaskuina.
Jos taloyhtiössänne on haasteita lämpötilojen kanssa tai lämmitysjärjestelmä kaipaa kokonaisarviointia, autamme mielellämme. Meillä on neljän vuosikymmenen kokemus kerrostalojen taloteknisistä ratkaisuista, ja palveluihimme kuuluvat muun muassa LVI-valvonta, energiakatselmukset sekä putkiremontin hankesuunnittelu. Ota meihin yhteyttä, niin katsotaan yhdessä, mikä ratkaisu sopii teidän taloyhtiöllenne parhaiten.